Tämä artikkeli koskee lähinnä sisätiloissa eläviä lemmikkikyyhkyjä, ei ulkona kyyhkyslakoissa eläviä. Kyyhkyt ovat luonnossakin sopeutuneet elämään ihmisten ympärillä, joten niistä on jalostettu oikein sopivia lemmikkejä. Lemmikkinä pidetään monenlaisia ja -lajisia kyyhkyjä. Yleisimpiä lemmikkikyyhkylajeja ovat pienet timanttikyyhkyt ja vähän suuremmat naurukyyhkyt. Sisälemmikkinä pidetään harvoin myös muita kyyhkyjä, kuten joitain kesykyyhkyrotuja, mutta nämä linnut tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa. Kyyhkyt voivat hyvällä hoidolla saavuttaa yli 10 vuoden iän.
Luonne:
Kyyhkyt ovat aktiivisia ja hyvin uteliaita lintuja, jotka kesyyntyvät suhteellisen helposti hyvällä käsittelyllä. Kaikki kyyhkyt ovat parvilintuja ja turvautuvat toisiinsa, joten lintuja tulee aina olla vähintään kaksi ja mieluiten samaa lajia. Kyyhkyt ovat suosittuja lemmikkejä niiden hiljaisen äänen ja helppouden vuoksi. Papukaijoihin verrattuna kyyhkyjen äänenvoimakkuus on hiljainen, vaikka ne saattavatkin kurista jopa öisin.
Kyyhkyt eroavat muutoinkin suuresti papukaijoista hoidon ja ulkonäön suhteen. Kyyhkyt viihtyvät hyvin lajitovereidensa seurassa eivätkä ne vaadi omistajaltaan niin suurta huomiota kuin esimerkiksi papukaijat. Kyyhkyt ovat suoranokkia, mikä vaikuttaa niiden ruokailuun. Kyyhkyt eivät saa samanlaista tuhoa aikaan nokallaan kuin koukkunokat. Lisäksi tyypillisesti kyyhkyillä kolme varvasta osoittaa eteen ja yksi taakse.
Kyyhkyt ovat kuitenkin hieman sotkuisempia kuin samankokoiset papukaijat, sillä niiden ulosteet ovat suurempia. Ne eivät myöskään välttämättä yhtä uskollisesti oleskele lintupuussa tai häkin päällä, vaan saattavat käveleskellä lattioilla ja pöydillä sujuvasti.
Hoito ja ravinto:
Kyyhkyt ovat taitavia lentäjiä ja vaativat suuremman häkin kuin muut samankokoiset linnut. Kyyhkyt saattavat myös käyttäytyä aggressiivisesti toisia lintuja kohtaan, jos tilaa ei ole tarpeeksi. Häkissä tulee olla tilaa oikeasti lentää eikä vain hyppiä orrelta toiselle. Kyyhkyt eivät voi hyödyntää häkkien pinnoja liikkumiseen kuten papukaijat, sillä kyyhkyt eivät kiipeile.
Kyyhkyt ovat lähinnä siemensyöjiä. Niillä on oltava koko ajan ruokaa tarjolla. Timanttikyyhkyt tarvitsevat pienempirakeista ruokaa kuin isommat kyyhkyt. Esimerkiksi peippojen ja undulaattien ruokia sekoittamalla saa niille siemenkooltaan sopivaa ruokaa. Kyyhkyt eivät suoran nokkansa avulla pysty avaamaan siementen kuoria kuten papukaijat. Kyyhkyt tarvitsevat ruoansulatushiekkaa auttamaan ruoan hienontamisessa niiden mahassa. Hiekkaa on oltava tarjolla koko ajan kyyhkylajista riippumatta. Hiekan lisäksi kyyhkyillä pitää olla aina tarjolla jotain kalkkipitoista. Tärkeää ruokinnassa on myös tuoreruoka sekä ruoan varioiminen. Lajista riippuen pitää ottaa huomioon tuoreruoan koko – kyyhkyt eivät voi jyrsiä paloja pienemmiksi, joten ruoan pitää olla linnulle nieltävän kokoista. Kyyhkyille voi lisäksi tarjota ravinnoksi hyönteisiä.
Erityispiirteet:
Kyyhkyjä on erirotuisia ja -lajisia, ja niiden koko, luonne ja vaatimukset vaihtelevat. Rodut, kuten riikinkukkokyyhky ja viestikyyhky on jalostettu kesykyyhkystä – ne ovat siis samaa lajia pulujen kanssa. Sen sijaan omia lajejaan ovat esimerkiksi naurukyyhky ja timanttikyyhky. Kyyhkyt tulisi ensisijaisesti majoittaa saman lajin edustajien kanssa. Pienestä timanttikyyhkystä ei ole seuraa isolle riikinkukkokyyhkylle. Kyyhkyjä voi pitää isoissa tiloissa myös sekaparvina, kunhan kaikilla on kuitenkin kaverina oman lajin edustaja. Kesykyyhkyn eri rotuja tapaa kuitenkin pääasiassa lakoissa eikä lemmikkeinä sisätiloissa. Sisälemmikkinä pidettävät pienet lajit vaativat aina lämmitetyn sisätilan, kun taas suuria kesykyyhkyjä voi pitää talvisin myös lämmittämättömissä sisätiloissa.
Naurukyyhkyt ovat taipuvaisia hormonaalisuuteen ja ylimunintaan. Niillä ei kannata pitää tarjolla pesintään kannustavia elementtejä, kuten korsimaista pesämateriaalia tai kuppimaisia kulhoja, jotka linnut voivat tulkita pesiksi. Kyyhkyt voi ruokkia laakeasta, matalareunaisesta astiasta, joka muistuttaa vähemmän pesää.
Lajeja:
Naurukyyhky, Streptopelia risoria
30 cm / 150-200 g
Suomen yleisin lemmikkinä pidettävä kyyhky. Naurukyyhky-lajin alkuperästä on monenlaista tietoa, joissain lähteissä sitä kutsutaan saharantunturikyyhkyn (Streptopelia roseogrisea) tai turkinkyyhkyn (Streptopelia decaocto) kesytetyksi muodoksi, tai näiden hybridiksi, joskus taas se on oma lajinsa (Streptopelia risoria). Värimuotoja on käytännössä kaksi: luonnollinen vaaleanruskea, jolla on mustavalkoinen kaularengas, sekä kokonaan valkoinen. Muitakin värimuotoja on jalostettu, mutta ne ovat huomattavasti harvinaisempia. Laji ajoittain taipuvainen ylimunintaan, joten naaraiden tai parien kohdalla pesämäisiä kuppeja/koreja ja pesämateriaalin tarjolla pitoa kannattaa välttää, ellei lintuja ole tarkoitus harkitusti pesittää. Ei kuulu CITES-säätelyn alaisuuteen, joten lajilla saa käydä kauppaa ja pesittää Suomen sisällä ilman alkuperätodistuksia.
Timanttikyyhky, Geopelia cuneata
20 cm / 35 g
Noin varpusen kokoinen timanttikyyhky on pieni kyyhkylaji, jolla on pitkä pyrstö. Sen luontainen väritys on harmaankirjava, jolla on pieniä valkoisia ‘timantteja’ selässään. Siitä on kuitenkin jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten ruskeita, kirjavia ja valkoisia, joista osa alkaa rantautua Suomeenkin. Ei kuulu CITES-säätelyn alaisuuteen, joten lajilla saa käydä kauppaa ja pesittää Suomen sisällä ilman alkuperätodistuksia.
Kesykyyhky, Columba livia domestica
Lemmikkinä pidettävä kesykyyhky on samaa lajia kaupungin pulujen kanssa. Kesykyyhky rotuja tai -tyyppejä ovat viesti- ja kirjekyyhkyt, erikoislentäjät kuten rollerit ja erilaiset ulkomuotokyyhkyt kuten riikinkukkokyyhkyt tai tylppänokkaiset ”pöllökyyhkyt”. Kesykyyhkyn rotuja ei yleensä pidetä sisälemmikeinä niiden pölisevyyden ja sotkuisuuden takia, ja koska kyyhkyharrastajilla voi olla kymmeniä kyyhkyjä. Puolilämpimät tilat kuten tallit, navetat ja kyyhkyslakat ovat yleisempiä harrastekesykyyhkyjen asumuksia.