Seeprapeipot (Taeniopygia guttata) ovat yleisin keski-Australialainen loistopeippolaji ja ne levittäytyvätkin tehokkaasti koko mantereen laajuudelta vältellen ainoastaan etelän kylmänkosteaa ilmanalaa sekä aivan pohjoisimpia trooppisia alueita. Seeprapeippoja tavataan myös kotoperäisenä Indonesiassa sekä Itä-Timorissa. Kooltaan linnut ovat noin 12cm pitkiä ja elinikä 6-10 vuotta. Vanhimman tunnetun seeprapeipon tiedetään eläneen aina 14,5 ikävuoteen asti.
Luonne:
Seuralliset ja touhukkaat seeprapeipot tarjoavat harrastajalle alati mielenkiintoista seurailtavaa. Sosiaalisen luontonsa puolesta tulisi niillä aina olla lajitovereita ympärillään sillä luonnossakin nämä pienet siivekkäät elelevät osana suurempaa parvea. Seeprapeipot eivät varsinaisesti ole käsiteltäviä lintuja pienen kokonsa ja nopealiikkeisyytensä puolesta, mutta suloinen ulkomuoto yhdistettynä puuhakkaan olemukseen ja jännittäviin sirkutuksiin on tuonut seeprapeipoille paikan suosituimpien lemmikkilintujen joukossa.
Hoito ja ravinto:
Seeprapeipon vakiasumuksen pohjapinta-alan tulisi olla vähintään 0,31 neliömetriä ja 0,03 neliötä lisää per lintu. Lintuja ei tulisi koskaan pitää yksin, mutta useampi koiras samassa häkissä on kahnausaltis yhdistelmä. Suotavaa onkin hankkia yksi koiras ja yksi tai useampi naaras.
Lajin ruokavalio koostuu pääosin erilaisista siemenistä sekä tuoreista kasviksista. Monipuolisen siemensekoituksen tulisi olla linnuilla aina saatavilla ja päivittäin tulisi tarjoilla tuoreita vihanneksia ja kasviksia perusruoan lisänä. Ruoansulatushiekkaa tulisi olla myös aina näiden pienten suoranokkien ulottuvilla, sillä niillä ei ole koukkunokkaisten tovereidensa tavoin mahdollisuutta jauhaa ruokaansa nokallansa, vaan käyttävät hiekkaa apuna syöden sitä hienontaakseen ateriansa mahassansa.
Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain hieman rikastusta ruokavalioonsa esim. erilaisten voimaruokien muodossa. Ravinnerikkaita ruokia tulisi tarjoilla eritoten sulkasatojen tai pesinnän yhteydessä.
Erityispiirteet:
Laji on taipuvainen ylihormonaalisuuteen, joten seeprapeippoja harkitsevan ja pitävän kannattaa kiinnittää huomiota hormonaalisuuden laskemiseen, ellei lintuja ole tarkoitus tavoitteellisesti ja harkitusti pesittää. Kuppimaiset ruokakulhot voivat näyttäytyä linnulle pesäkulhona, ja korsimaiset, revittävät virikkeet pesämateriaalina.
Persoonallinen, koomisen tööttäävä ääni, jonka ansiosta lajia kutsutaankin leikkimielisesti harrastajien kesken “Töötiksi”. Laji on äänessä käytännössä koko hereilläoloaikansa, joskaan ääni ei ole kovin kantava, joitain sen monotonisuus saattaa alkaa ärsyttämään.
Lisää aiheen tiimoilta
Miksi lintu karkaa?
Vauhdikkaat ja erittäin pienikokoiset peipot voivat livahtaa ulkoilmaan karkuteille helposti. Miten ennaltaehkäistä vahinko?
Apua! Lintuni munii!
Seeprapeipot ovat odottamattoman ylimuninnan kärjessä. Osin tähän on syynä se, että peipoilla edelleen pidetään virheellisesti nukkumapaikkana pesiä-
Lemmikkilinnun hormonaalisuuden ennaltaehkäisy
Seeprapeipot ovat laji, jota riivaa ylihormonaalinen käytös sekä ylimuninta. Osin tähän on syynä se, että peipoilla edelleen pidetään virheellisesti nukkumapaikkana pesiä ja saatavilla materiaalia jonka lintu näkee pesämateriaalina.