Ohessa listattuna yhdistyksemme tavoitteet lakiuudistukseen. Tavoitteenamme on saada Suomeen laki, joka ottaa huomioon lemmikkilintujen lajityypilliset vaatimukset riittävän tarkasti, ja edistää eettistä lemmikkilintuharrastusta.

Olemme lähettäneet ja lähetämme jatkossakin lausuntoja laki- ja asetusluonnoksista Maa- ja metsätalousministeriölle näiden tavoitteiden suunnassa.

 

Suomi edelläkävijänä lemmikkilintujen hyvinvoinnissa

Tämä dokumentti sisältää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen lemmikkilintujen osalta. Esitellyt tavoitteet ovat yhdistyskokouksen hyväksymiä kantoja. Emme ota tässä yhteydessä kantaa siihen, miten nämä tavoitteet pitäisi toteuttaa lainsäädännöllisesti (esimerkiksi lain suhde asetuksiin), vaan esittelemme näkemyksemme yleisemmällä tasolla. Olemme halukkaita keskustelemaan ja auttamaan lakia valmistelevia tahoja, että eläinsuojelulaki toimisi mahdollisimman hyvin myös lemmikkilintujen osalta.

Vastuullista lemmikkilintuharrastusta

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n ensisijaisena tavoitteena on, että eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa
otetaan lemmikkinä elävät linnut huomioon riittävän hyvin, jotta lain avulla voidaan taata paremmin lintujen hyvinvointia ja viranomaistahot
voivat puuttua tehokkaammin lintuja koskeviin eläinsuojelullisiin asioihin. Nykyinen laki ei mahdollista tätä täysin. Hyvinvoinnin edistäminen sekä erityisesti uuden tiedon tuottaminen ja levittäminen on Suomessa pitkälti ollut yhdistyksen vastuulla.

Merkittävin ongelma tämän tekstin kirjoittaishetkellä voimassa olevassa laissa (Eläinsuojelulaki 247/1996) on se, että vaikka itse laki määrittelee lemmikin pitämisen yleisen tason vaatimukset kattavasti, ei näitä vaatimuksia ole tarkennettu riittävästi lemmikkilintujen osalta. Tämä jättää liikaa tulkinnanvaraa monissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi tilojen vaatimuksissa, eläimen kohtelussa ja käsittelyssä sekä virikkeellistämisessä.

Eläinten hyvinvointi koostuu kolmesta tekijästä ja oikeudesta, jotka pitäisi ottaa huomioon laissa sekä yleisellä tasolla, että asetustason vaatimuksissa. Nämä vastaavat Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määritelmä eläinten hyvinvoinnille:

• Oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn
• Oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön
• Oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin

Ensimmäinen alue käsittelee eläimen fyysistä hyvinvointia, sisältäen sopivan ja terveyttä ylläpitävän ruokavalion, laadukkaan hoidon ja tarvittavat eläinlääkäripalvelut ongelmatilanteissa. Toinen alue, oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön, sisältää eläimen oikeuden riittävään tilaan joka mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen: esimerkiksi ruoanhankintaan liittyvän käyttäytymisen ja muut virikkeet. Kolmas alue, oikeus hyvään kohteluun sisältää eläimen oikeuden väkivallattomaan ja eläimen elekielen huomioivaan kohteluun, mm. eläinten hyvinvointia tukevien koulutusmenetelmien käyttöön. On todella tärkeää, että linnun terveyteen kiinnitetään tarkkaan huomiota, se saa toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan sekä elää ilman tarpeetonta stressiä ja pelkoa. Uuden lain tulee turvata lemmikkilintujen hyvinvointi kaikista näistä näkökulmista riittävän tarkkojen pitovaatimusten avulla. Sen lisäksi, että uusi laki huomioi lemmikkilinnuille tyypilliset seikat, sen tulisi huomioida myös lintulajien lajikohtaiset vaatimukset.

Laadukkaan lain luomisen edellytyksenä on kuulla kaikkia osapuolia, joita lakiuudistus koskee. Muuten riskinä on se, ettei laki ole riittävän kattava, tai se, että laki vaikeuttaa harrastusta kohtuuttoman paljon. Tällä hetkellä Suomessa on vain kourallinen eläinlääkäreitä, jotka pystyvät hoitamaan lemmikkilintuja. Siirryttäessä muihin aiheisiin, kuten virikkeellistämiseen tai koulutukseen, osaamista löytyy lähinnä harrastajilta. Tämän takia toivommekin, että Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toimijoiden asiantuntemusta käytettäisiin hyväksi uutta lakia valmistellessa.

Tavoitteet koskien lemmikkilintuja

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena on kattava eläinsuojelulaki, joka turvaa lemmikkilintujen hyvinvointia. Esitämme laki- tai asetustasolla säädettäväksi lemmikkilintuja koskevia tarkempia linjauksia.

Tavoite 1: Kielto lemmikkilintujen siipisulkien typistämiselle (saavutettu!)

Siipisulkien typistäminen tarkoittaa sitä, että linnulta viedään osittain tai täysin lentokyky lyhentämällä sen siipisulkia. Vaikka toimenpide itsessään on oikein tehtynä kivuton, vie se linnulta lajityypillisen liikkumatavan ja vaikuttaa sen hyvinvointiin. Tyypillisimmin siipisulat typistetään isommilta papukaijoilta. Toimenpide ei ole Suomessa yleinen, mutta mikään ei estä tekemästä niin ja tällaisia tapauksia tulee ajoittain vastaan.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ehdottaa, että lemmikkilintujen siipisulkien typistäminen kiellettäisiin. Vain harvinaisissa tai poikkeuksellisissa erikoistapauksissa eläinlääkäri voisi suorittaa toimenpiteen.

Lisäys: Tämä tavoite toteutui, kun Valtioneuvoston asetus eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä astui voimaan 1.1.2024. Lue lisää: Siipisulkien leikkaaminen on kiellettyä.

Tavoite 2: Selkeät kokovaatimukset lintujen häkeille

Valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta (8.7.2010/674, 22§) määritellään, että ”Häkkilinnun häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä
häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma.” Sopiva ja riittävän tilava häkki on lemmikkinä elävän linnun hyvinvoinnin merkittävimpiä tekijöitä. Asetus, jossa “riittävää” ei kuitenkaan tarkemmin määritellä, ei turvaa nykytiedon mukaisia sopivia häkkikokoja. Tämä mahdollistaa tilanteen, jossa jotkin lintujen omistajat pitävät lemmikkilintujaan liian pienissä lintuhäkeissä liian pitkiä aikoja. Lisäksi suurin osa eläinkaupoista myy liian pieniä häkkejä.

Uuteen eläinsuojelulakiin tai asetukseen on saatava selkeät ohjeet lemmikkilintujen tilojen kokovaatimuksista, kuten Valtioneuvoston
asetus määrittelee jyrsijöille ja kaneille (8.7.2010/674, liite 4 ja 5) ja Ruotsin eläinsuojelulaki ja asetus määrittelee linnuille (Jordbruksverket 2022). Häkkikokojen tulee huomioida linnun fyysinen koko sekä lajityypillinen käyttäytyminen. Ellei kyseessä ole suuri lentohäkki, pitäisi linnun päästä myös minimivaatimukset täyttävästä häkistä päivittäin liikkumaan sekä lentämään huoneistoon tai muuhun turvalliseen tilaan useammaksi tunniksi.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry esittää, että nykyasetuksessa (8.7.2010/674, 22§) mainitun riittävän tilavan häkin määritelmää on tarkennettava selkeillä minimikokovaatimuksilla. Yhdistys esittää näiksi vaatimuksiksi entisiä Maa- ja metsätalousministeriön häkkikokosuosituksia (Maa- ja metsätalousministeriö 2004, 18) tai vaihtoehtoisesti Ruotsin eläinsuojelulain minimi häkki- / tilavaatimuksia (Jordbruksverket 2022).

Tavoite 3: Kaikki lemmikkilinnut on tunnistemerkittävä jalkarenkaalla tai mikrosirulla.

Tunnistusmerkintä ja alkuperäistodistus vaaditaan tällä hetkellä vain CITES-sopimuksen lajiliitteen lintulajeilta. Tämä jättää kuitenkin huomiotta nämä Suomessa yleisesti pidettävät lemmikkilintulajit: undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu ent. nymfipapukaija
(Nymphicus hollandicus), ruusukaijanen (Agapornis roseicollis) ja kauluskaija ent.
aleksanterinkaija (Psittacula krameri).

Tunnistusmerkintävaatimuksen puuttuminen CITES-lajiliitteeseen kuulumattomilta lajeilta on havaittu aiheuttavan monia negatiivisia ilmiöitä. Linnun alkuperää on hankala määrittää, mikäli sillä ei ole tunnistemerkintää ja siihen liitettyä alkuperätodistusta. Tämä taas voi
johtaa esimerkiksi sisarusparien pesittämiseen ja muuhun harkitsemattomaan pesitykseen. Osalla lajeista on myös perinnöllisiä väri- ja/tai rakennemutaatioita, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa letalismia eli poikasten kuolleisuutta. Lemmikkilinnut Kaijuli ry esittää, että kaikki lain tai asetuksen voimaan astumista seuraavat poikaset tulee tunnistemerkitä joko mikrosirulla tai jalkaan kiinnitettävällä renkaalla (huomioiden, että erityiseesti pienemmillä linnuilla on käytettävä jalkarenkaita sirujen koosta johtuen). Eläinlääkäri voi poistaa rankaan tai sirun, jos katsoo linnun hyvinvoinnin tätä vaativan.

Tavoite 4: Kielto lemmikkilinnun kiinnikytkemiselle jalkarenkaasta

Nykyinen asetus (8.7.2010/674) sallii linnun kiinnikytkemisen jalkarenkaasta tilapäisesti,  esimerkiksi ulkoilutusta varten. Millään Suomessa lemmikkinä löytyvällä lintulajilla jalkojen luut eivät kuitenkaan ole niin vahvat, ettei kiinnikytkeminen nilkasta loisi riskiä: jos lintu säikähtää ja lähtee jalkarenkaasta kytkettyä lentoon, voi pelkästään jalkaan kohdistuva nykäisy vahingoittaa lintua. Esimerkiksi International Association of Avian Trainers and Educatorsin (IAATE 2019, 2) kanta on, ettei tällaista tulisi käyttää kuin petolintujen kanssa (joita Suomessa ei pidetä lemmikkeinä), joiden jalkojen luut voivat kestää tämän.

Linnun kytkeminen jalkarenkaasta edes väliaikaisesti tulee kieltää kokonaan. Ulkoiluttamisen tulee tapahtua joko erillisissä ulkohäkeissä tai valjailla, jotka jakavat mahdollisen iskun tasaisesti loukkaamatta lintua.

Tavoite 5: Lemmikkilintuja on pidettävä aina vähintään pareittain

Lemmikkeinä pidettävät lintulajit ovat erittäin sosiaalisia ja elävät luontaisesti parvissa tai perhekommuuneissa. Tutkimuksella on osoitettu, että ilman lintuseuraa elävät linnut kärsivät kroonisesta stressistä (Aydinonat ym. 2014). Lain tulisi taata sosiaalisille eläimille
sosiaalisten tarpeiden täyttämiseksi mahdollisuuden elää ja kommunikoida toisen lintuyksilön kanssa. Tällä hetkellä Suomessa elää paljon lemmikkilintuja yksin ilman lintuseuraa.

Eräässä Maa- ja metsätalousministeriön lemmikkieläimiin kohdistuvassa julkaisussa lemmikkilintuja suositellaan pidettävän pareittain tai ryhmässä (Maa- ja metsätalousministeriö 2004, 18). Valtioneuvoston asetuksessa strutsieläinten suojelusta (676/2010, 8§) mainitaan: “Strutsieläintä ei saa pitää muista strutsieläimistä erotettuna, ellei eläin ole sairas, vahingoittunut, muiden lintujen sortama tai erityisen hyökkäävä muita lintuja kohtaan.” Lemmikkilinnut Kaijuli ry esittää, että vastaavaa määritelmää käytetään myös lemmikkilintuihin sovellettuna. 

Tavoite 6: Useiden lintujen omistajille ilmoitusvelvollisuus laajamittaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta

Suomessa lemmikkilintujen pidolle ei ole tällä hetkellä rajoituksia. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monia lintuyksilöitä ja eri lintulajeja pidetään samassa tilassa. Tämä voi johtaa vaaratilanteisiin. Yhdistys peräänkuuluttaa vastuullisuutta haastavien suurien papukaijojen hankintaan sekä laajamittaisiin pienten lintujen hankintoihin.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry esittää, että omistettaessa yli 5 kpl isoja papukaijoja (lajit, joiden keskimääräinen paino yli 300g, mm. suuret kakadut, amatsonit, harmaapapukaijat ja arat), tai yli 20 kpl pieniä papukaijoja tai suoranokkia (lajit, joiden keskimääräinen paino alle 300g, mm. neitokakadu, undulaatti, kanarialinnut, peipot), on omistaja velvollinen tekemään Eläinsuojeluasetuksessa (7.6.1996/396) vaaditun ilmoituksen ammattimaisesta tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta seura- ja harrastuseläinten pidosta.

Tavoite 7: Luovutusikien määrittely ja kielto lemmikkilintujn munien ja alle luovutusikäisten poikasten kaupalle

Tämänhetkisessä lainsäädännössä ei ole täsmennetty lemmikkilintujen luovutusikää. Yhdistys on huolissaan nykyisestä tilanteesta, jossa poikasia luovutetaan liian nuorina ja vieroittumattomina uusiin koteihin. Lemmikkilintuja tuodaan jopa ulkomailta munina, jonka jälkeen ihminen haudottaa munat ja käsinruokkii poikaset, myyden lopulta voittoa tavoitellen eteenpäin. Toiminnalla on merkittävä negatiivinen vaikutus poikasen kasvussa ja kehityksessä, sillä linnunpoikasen tulisi saada kasvaa luovutusikäänsä asti emon hoivassa.

Yhdistys esittää, että lemmikkilinnuille määritellään eläinsuojelulakiin tai asetukseen luovutusiät tai kriteerit sopivalle luovutusajankohdalle linnun kehityksen perusteella. Lain tulee huomioida erot eri lajien kasvamisen nopeudessa, sillä turvallisessa luovutusiässä on lajien väleillä suurimmillaan kuukausien erot. Yksi lemmikkilinnuille yhtenäinen luovutusikä ei toimi, sillä esimerkiksi joidenkin lajien emot voivat käyttäytyä aggressiivisesti liian vanhoja poikasiaan kohtaan, jotka luonnossa eläisivät jo omillaan.

Yleistetysti sopiva luovutusikä alle 30cm lintujen kohdalla on vähintään 2kk, 30–40cm 3–4kk ja yli 40cm 5kk. Poikkeuksia on, joten tärkein kriteeri luovutusikään tulisi olla lintujen kehitysvaihe: linnunpoikasen tule eosata lentää ja syödä itsenäisesti. Munien myyminen ja tuominen Suomeen tulee kieltää. Alle luovutusikäisiä poikasia ei saa myydä käsinruokitaan / -kasvatukseen muille, vaan kasvattajan tulee pystyä käsinruokkimaan poikanen itse, jos siihen on päätynyt. Yhdistys ei suosittele käsinruokintaa muulloin kuin hätätilanteessa, jossa poikasen henki vaarantuisi ilman ihmisen puuttumista. Lisäksi käsinkasvatukseen päätyessä on kasvattajan pystyttävä tarjoamaan poikaselle muiden lintujen seuraa sosiaalisen kehityksen takia – toisin sanoen poikasta ei saa eristää muista linnuista käsinkasvatuksen ajaksi.

Tavoite 8: Selkeyttä eläinkauppojen harjoittamaan lintujen myyntiin ja kielto isojen papukaijojen myymiselle eläinkaupoissa (osittain saavutettu!)

Nykyisellään eläinkauppojen harjoittama lintujen myynti ei ole riittävän selkeästi valvottua. Kaikki eläinkaupat eivät edes tiedä myymiensä lajien nimiä, saati sitten niiden vaatimuksia. Myös ongelmia CITES-säädösten noudattamisessa on esiintynyt, eikä kaikista liikkeistä ole saanut linnun mukana esimerkiksi alkuperäistodistusta. Pahimmillaan ongelmat ovat johtaneet siihen, että yksittäiset linnut ovat odottaneet uutta kotia pitkiä aikoja riittämättömissä olosuhteissa tai linnun myynyt eläinkauppa ei ole pystynyt neuvomaan ostajaa edes perushoidon suhteen.

Eläinkauppojen harjoittamaan lintujen myyntiin tulisikin saada selkeämmät ohjeet, jotka varmistaisivat, että eläinkauppojen työntekijöillä on riittävästi tietoa myymistään linnuista, niitä hoidetaan hyvin eläinkaupoissa, sekä eläinkaupat pystyvät ohjeistamaan ostajia sekä tarvittaessa määrittelemään, riittääkö kyseisen henkilön osaaminen linnun hoitamiseen.

Päivitys: Tämä tavoite toteutui osittain, kun isojen papukaijalajien (arat, harmaapapukaijat, amatsonit ja muut isot papukaijalajit) myyminen eläinkaupassa kiellettiin laissa eläinten hyvinvoinnista (693/2023), joka astui voimaan 1.1.2024. Lue lisää artikkelista: Isojen papukaijojen myyminen eläinkaupassa on kiellettyä

Tavoite 9: Muutetaan termi ”häkkilintu” muotoon ”lemmikkilintu” 

Nykyisellään eläinsuojelulaissa ja -asetuksissa puhutaan häkkilinnuista. Tämä luo virheellisen kuvan siitä, että linnun pitäminen pienessä häkissä jatkuvasti olisi hyväksyttävä ja oletusarvoinen tapa pitää lintua lemmikkinä. Koska kielellä ja käytetyillä
termeillä on suuri merkitys niin mielikuvien synnyttämisen kuin tiedonjaon näkökulmista
näiden vaikuttaessa myös eläinten hyvinvointiin, tulevissa laeissa ja asetuksissa
lemmikkinä eläviä lintuja ei enää tule kutsua häkkilinnuiksi. Korvaavaksi käsitteeksi
yhdistys esittää termiä “lemmikkilintu”, joka on vakiintunut myös harrastajien piirissä, ja
jota vastaavaa termia käytetään myös Ruotsin eläisuojelulaissa ja asetuksissa
(”sällskapsfåglar” – suom. seuralinnut) (Jordbruksverket 2022).

Tavoite 10: Lintujen hyvinvoinnin priorisoivan lemmikkilintuharrastuksen jatkuminen Suomessa jatkossakin

Viimeisten vuosien aikana lemmikkilintuharrastus on ottanut valtavia askeleita Suomessa lintujen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän ansiosta esimerkiksi lintuhäkkien koot ovat kasvaneet merkittävästi, virikkeellistäminen on kehittynyt sekä eläinten kohtelu (varsinkin osana koulutusta) on parantunut. Tavoitteenamme on, että tämä kehitys jatkuu tulevaisuudessakin.

Haluamme painottaa, ettemme koe tarpeellisena kieltää yksittäisiä, jo lemmikkeinä eläviä, lintulajeja tai -lajiryhmiä. Näille lajille on mahdollista tarjota hyvinvoinnin kannalta riittävät olosuhteet seuraeläimenä. Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti lintujen kokoon sekä virikkeellistämiseen. Kantamme on, että näihin ongelmiin tulee puuttua luomalla riittävät vaatimukset eläinten pidosta, ei kieltämällä yksittäisiä lajeja. Lisäksi haluamme painottaa, että vaikka monet papukaijalajit ovat virikkeellistämisen näkökulmasta haastavia, ei mikään niistä ole luonnossa saalistaja, minkä vuoksi esimerkiksi ruoan käyttö niiden virikkeellistämisessä ei ole erityisen haastavaa.

Poikkeuksen edellisen kappaleen asioihin voivat muodostaa jotkin muuttolinnut, joille tarve muuttaa tiettynä vuodenaikana voi aiheuttaa kohtuutonta stressiä. Tällaisia lajeja ei Suomessa kuitenkaan tiettävästi pidetä lemmikkinä.

Haluamme myös huomauttaa, että ongelmia eläinten hyvinvoinnissa löytyy paljon myös domestikoituneilla lajeilla, kuten koirilla, kissoilla ja jyrsijöillä. Kuten näiden kohdalla, lemmikkinä elävien lintujenkaan ongelmat eivät johdu lajien lemmikkinä pitämisen mahdottomuudesta, vaan ihmisten tietämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta lemmikkilintujen haasteet eivät siis poikkea merkittävästi muista lajeista.

Yhdistyksemme kanta ns. “positiivilistaan”, jossa listattaisiin sallitut lemmikkilajit, on kielteinen sen haasteiden takia. Tällä hetkellä Suomesta löytyy lemmikkeinä useita kymmeniä lintulajeja, jonka lisäksi esimerkiksi Euroopasta löytyy paljon lisää lajeja. Mikään yksittäinen lemmikiksi saatavilla oleva lintulaji ei ole niin haastava, että se pitäisi jättää listan ulkopuolelle. Toisaalta jos päädyttäisiin jättämään joitain lajeja listan ulkopuolelle, pitäisi laissa olla vuosikymmenten mittaiset siirtymäajat, sillä monet papukaijat voivat elää jopa yli 50-vuotiaiksi. Tämä tekisi myös valvonnasta haastavaa.

Yhdistyksemme ei hyväksy luonnosta pyydettyjen lintujen pitämistä lemmikkeinä. Mielestämme uhanalaisten lajien kohdalla CITES-säädökset antavat riittävästi työkaluja puuttua mahdollisiin ongelmiin, kunhan niitä valvotaan riittävän tarkasti. Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee jo nyt yhteistyötä Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-kysymyksiin.

Lähteet:
The International Association of Avian Trainers and Educators (2019). Tethering and the use of jesses.
https://iaate.org/pdfs/PositionStatement_Tethering%20and%20the%20Use%20of%20Jess
es_2019.pdf

Aydinonat D, Penn DJ, Smith S, Moodley Y, Hoelzl F, et al. (2014) Social Isolation Shortens Telomeres in African Grey Parrots (Psittacus erithacus erithacus). PLoS ONE 9(4): e93839. doi:10.1371/journal.pone.0093839
https://doi.org/10.1371/journal.pone.0093839

Eläinsuojeluasetus (7.6.1996/396) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396

Jordbruksverket (2022). https://jordbruksverket.se/djur/hundar-katter-ochsmadjur/sallskapsfaglar

Maa- ja metsätalousministeriö (2004). Elintarvike- ja terveysosaston julkaisuja 2/2004. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lemmikkieläin osa 2. Jyrsijät, kaniinit, hillerit (fretit), häkkilinnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat eläimet.
https://docplayer.fi/5113481-Maa-ja-metsatalousministerio.html

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta (8.7.2010/674)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100674#L3P6

Valtioneuvoston asetus strutsieläinten suojelusta (676/2010)
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100676